De Geer -moreenit

Jään virtaussuuntaan nähden kohtisuorat moreeniselänteet

Tähän ryhmään kuuluvat reunamoreenit, jotka voivat olla sekä suuria että pieniä, pitkiä tai lyhyitä. Reunamoreenit ovat syntyneet jään reunan suntaisesti. Muodoltaan yleensä epäsymmetrisillä reunamoreeneilla on heikosti kalteva vastasivu ja jyrkempi suojasivu.

De Geer -moreenit, joita myös kutsutaan pyykkilautamoreeneiksi, esiintyvät kenttinä alavassa maastossa. Ensimmäisenä niitä kuvaili ruotsalainen Gerard De Geer (1889).

Kuva 1: De Geer moreenit Svedjehamnissa

De Geer -moreenit koostuvat tavallisesti noin 5 m korkeista, 10-50 m leveistä ja 100 m pitkistä moreeniselänteistä. Joissakin tapauksissa ne voivat olla jopa yli 5 m korkeita ja yli 100 m pitkiä. Ne esiintyvät 40-300 metrin välein suurehkoina ryhminä, yleensä alavilla alueilla. Raippaluoto ja Björkön alue Merenkurkun saaristossa ovat parhaita esimerkkejä De Geer -moreenialueista Suomessa. Lukumääräisesti eniten De Geer -moreeneita on Merenkurkun saaristossa, missä ne esiintyvät symmetrisinä kenttinä.Tietyillä alueilla De Geer -moreenit näyttävät olevan sukua muille selänteen muotoisille Ribbed-tyypin muodostelmille. Joskus ne ovat kerrostuneen niiden ja drumlinien päälle.

Vallitsevan käsityksen mukaisesti moreeniselänteet kehittyivät jään alla samansuuntaisesti jään reunan kanssa. Merenkurkun saaristossa veden syvyys mannerjään sulamisaikana on ollut 250-270 m. Mannerjään reunasta irtosi valtavia jäävuoria, ja De Geer -moreenit osoittavat vetäytyneen jäänreunan oletetun sijainnin.

De Geer moreenit syntyy

Kuva 2: De Geer moreenien muodostuminen

Lähde: Botnia-AtlanticaMaailmanperintö yhteistyössä 63°N, Botnia Atlantica