Muuttolinnut

Huhtikuun lopussa ja puolivälissä voi seurata piekanojen muuttoliikettä kohti skandinaavisia vuoristoalueita. Muuttavia piekanoja voi nähdä Svedjehamnin näkötornista, mutta kaikkein parhaiten petolintujen muuttoliikettä voi seurata matkustamalla Valassaarille. Myös sepelkyyhky, töyhtöhyyppä, kulorastas ja järripeippo muuttavat samoihin aikoihin, ja kurkia voi seurata maaliskuussa ja huhtikuussa. Valassaarilla on voinut havaita myös epätavallisuuksia, kuten Lappiin pesimisalueelleen matkalla olevia sinirintoja.

 

Kuva 1: Kuikka (Gavia arctica)

Kuikkalinnut muuttavat keväisin suurissa laumoissa. Parvi koostuu pienestä määrästä alalaji kaakkureita, mutta suurin osa parvesta on kuikkia. Niiden seasta voi bongata myös harvinaisempia jääkuikkia (Gavia adamsii).

Kihut ovat matkalla pohjoiseen kohti Siperian tundraa, mutta niiden määrä ei yllä yhtä suureksi kuin muuttavien kuikkalintujen. Merimetsot muuttavat kohti Norjaa ja Venäjän jäämeren rannikkoa huhtikuun alussa. Suurimmat muuttolintuparvet koostuvat kuitenkin mustalinnuista (Melanitta nigra), jotka ovat myöskin matkalla pohjoiseen. Ne muuttavat hyvin suurissa parvissa huhtikuussa ja toukokuussa, yhdessä pilkkasiiven kanssa.

Syksyisin mustalintuja näkyy vähemmän, samoin kuin piekanoja (Buteo lagopus), kihuja ja kuikkalintuja. Puolisukeltajat ja kahlaajat muuttavat etelämmäksi pois Siperian tundralta, eivätkä myöskään muuttavat kurki- ja laulujoutsenparvet ole lainkaan harvinainen näky siihen vuodenaikaan.

Kuva 2: Piekana (Buteo lagopus)

Paras ajankohta seurata muuttolintuja on aamuisin juuri auringonnousun jälkeen. Mutta suuri osa lajeista, kuten esimerkiksi mustalintu ja pilkkasiipi, muuttavat mieluiten iltaisin. Petolinnut ja kurjet taas nauttivat useimmiten päivisin vaikuttavista lentämistä helpottavista tuulista.

Kuva 3: Kurjet (Grus grus)

Lähteet:

Metsähallitus. 2010. Skötsel- och användningsplan för Kvarkens yttre skärgård, förslag

Hietikko-Hautala T. 2010. Jääkauden jälkinäytös – Merenkurkun saariston maailmanperintö. Waasa Graphics, Vaasa

Kannonlahti J. 2012. Merenkurkun linturetkiopas. Vaasan yliopisto & Levón-instituutti, Vaasa

Rassi P., Hyväringen E., Juslén A., Mannerkoski l. 2010. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeeri ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki.

Rinkineva L., Bader P. 1998. Kvarkens natur. Kvarkenrådets publikationer 10, Vaasa

Valkama J., Vepsäläinen V., Lehikoinen A. 2011. Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. http://atlas3.lintuatlas.fi (15.10.2012) ISBN 978-952-10-6918-5