Nummet, niityt ja perinnebiotoopit

Ihminen on asunut saaristossa siitä asti kun Merenkurkun ensimmäinen luoto nousi ylös merestä. Laidunnus ja niitto ovat muovanneet saarten maisemaa, ja jatkuva laidunnus pitää yhä tänä päivänä näitä perinnebiotooppeja avoimina.

Nummia esiintyy yleensä enimmäkseen saarten keskikohdissa. Varpukasvillisuus (esim. variksenmarja ja kanerva) ja harva puukanta, joka muodostuu koivuista, pihlajista ja kuusista, ovat nummille ominaisia piirteitä. Osa näistä kuivista nummista on syntynyt laiduntamisen tai maan palamisen seurauksena. Pitkin itse nummia kasvaa usein tiheitä katajapensaikkoa. Varpukasvujen lisäksi niillä kasvaa metsälauha, jäkki, kissankäpälä ja maitohorsma. Tyypillisiä kuivia nummia voi löytää suurimmilta saarilta Rönnskärin, Valassaarten, Björkögrundenin ja Östra Norrskärin läheisyydestä.


Kuva 1: Nummi, Valassaaret

Mannerjäätikkö on myös jättänyt jälkeensä muinaisrantoja tai pirunpeltoja. Isompia alueita löytyy mm. Norrskäretiltä. Pienempiä pirunpeltoja esiintyy koko maailmanperintöalueella, esim. Mikkelinsaarilla ja Valassaarilla.


Kuva 2: Muinaisranta, Boskär (Mikkelinsaaret)

Niittyjä on syntynyt paikkoihin, joissa maata on laidunnettu tai ruohoa on niitetty pidemmän aikaa. Laiduntaminen tai niitto on tärkeää, jotta tämä luontotyyppi voidaan ”pitää elossa”, sillä se antaa uusille ja epätavallisemmille lajeille mahdollisuuden kasvaa. Niittyjä on usein rakennusten läheisyydessä ja Merenkurkussa ne ovat hyvin pieniä pinta-alaltaan. Niittyjä on esimerkiksi Bodbackissa Björkössä ja Gårdarnissa Mikkelinsaarten Sädra Villskärin saarella.

Hakamaat ovat toinen esimerkki laidunmaista. Niiden harvasta metsiköstä löytyy tyypillistä niittykasvillisuutta (mm. mäkikauraa (Helictotrichon pubescens), keltamataraa ja harvinaisempia noidanlukkoja (Bothrychium spp.). Koivuhaat, joissa usein kasvaa myös kuusia, ovat tavallisimpia Merenkurkun saaristossa. Jos laidunnus jatkuu hakamailla, mutta ei yhtä suureissa määrissä kuin ennen, alue voi kehittyä metsälaitumeksi.

Kuva 3: Lampaita, Valassaaret

Lähteet:

Airaksinen O., Karttunen K. (red.), 1999. Natura 2000 handbok över de finska naturtyperna, ruotsinkielinen käännös (Åhman M. och Stenberg M.) suomenkielisestä painoksesta Natura 2000 – luontotyyppiopas, Suomen ympäristökeskus, Ympäristöopas 46, 194 s. 2001

 Hietikko-Hautala T. 2010. Jääkauden jälkinäytös – Merenkurkun saariston maailmanperintö. Waasa Graphics, Vaasa

 Rinkineva L., Bader P. 1998. Kvarkens natur. Kvarkenrådets publikationer 10, Vaasa