Rannat

Maankohoamisen seurauksena ranta-alue ja sen kasvillisuus muuttuu koko ajan. Lyhyemmällä tähtäimellä muutokseen vaikuttaa myös veden korkeus, tuuli, aallot sekä jää. Avoimella rannalla ja ulkosaariston saarilla kasvien on vaikeampi levittää juuriaan ja saada tarpeeksi ravinteita. Siksi tällaisilla rannoilla on paljon vähemmän lajeja kuin suojaisien lahtien rannoilla tai sisäsaaristossa.

Suojaisista lahdista voi löytää reheviä rantaniittyjä. Lähimpänä rantaviivaa viihtyvät suolavihvilä ja rönsyrölli, hieman kauempana rannasta taas rantatädyke, pohjanrantakukka ja vilukko. Jos sattuu olemaan hyvä tuuri ja tarkkasilmäinen, saattaa havaita harvinaisen perämerensilmäruohon, joka on Pohjanlahden endeeminen eli kotoperäinen laji. Se tarkoittaa, että laji elää ainoastaan tällä alueella, eikä sitä tavata missään muualla maapallolta. Laidunnetuilla rantaniityillä on erityisen paljon lajeja. Laiduntaminen estää kaislikkoa valloittamasta aluetta, joka on valitettavan yleistä sisäsaaristossa. Monet merenkurkun rantaniityistä ovat hyvin kivisiä. Hienoja rantaniittyjä voi toki löytää Tärnesörenistä (Björkögrundenista), Björkön pohjoisilta ja itäisiltä rannoilta, sekä Mikkelinsaarilta (Flannskärenistä ja Krokskäretistä). Jos liikkuu hieman etelämmäs, voi nähdä edustavia rantaniittyjä useilla saarilla Moikipään lähellä, kuten esimerkiksi Trälhavetin saarilla.

Kuva 1: Rantaniitty, Slåttskär

Kuva 2: Rantaniitty, Valassaaret

Kivikkorannat ovat hyvin tavallisia Merenkurkun saaristossa ja niitä tavataankin pitkin saaristoa. Ulkosaariston ja muiden aukeiden paikkojen kivikkorannat voivat olla kasvillisuuden suhteen erittäin paljaita, kun taas suojaisilla paikoilla kivikkorannat alkavat entistä enemmän muistuttaa rantaniittyjä. Juuri vedenrajassa olevien kivien väleissä viihtyy ruokohelpi ja Pohjanlahdelle endeeminen pohjanlahdenlauha. Hieman ylempänä antavat merikohokki, rantatädyke ja hiirenvirna väriloistoa muuten melko harmaalle rannalle. Tarkkaavainen saattaa huomata myös hieman epätavallisemmat lajit punakoison ja meriputken.

Kuva 3: Paljas kivikkoranta, Valassaaret

Kuva 4: Kasvillisuuden peittämä kivikkoranta, Valassaaret

Louhikkorannat ovat hyvin tavallisia tällä alueella, ja niitä on erityisesti Mikkelinsaarilla, Valassaarilla ja Rönnskärissä. Aivan vedenrajassa kasvaa harvoin mitään, mutta hieman kauempana rantaviivasta saavat ruokohelpi, vadelma, pietaryrtti ja hiidenvirna elinpaikan suurten kivien väleistä.

Kuva 5: Tyypillinen louhikkoranta, Mikkelinsaaret

Sora- ja hiekkarannat ovat melko epätavallisia Merenkurkussa, mutta hieman ulompana Norrskärin lähettyvillä voi löytää molempia rantatyyppejä. Sorarantoja on myös Storskärissä, Rönnskärenin saaristossa. Sorarantojen kasvillisuus on samantapaista kuin kivirantojen, kun taas hiekkarannoilta voi löytää punaisenvioletin merinätkelmän, rantavehnän mättäitä tai suola-arhon, joka levittyy vihreänä mattona pitkin hiekkarantaa.

Kuva 6: Hiekka- ja soraranta, Norrskär

Kuva 7: Hiekka- ja soraranta, Norrskär

Myöskään kalliorannat eivät ole alueelle kovin tavanomaisia, ja Merenkurkussa onkin pinta-alaltaan vain hyvin pieniä kalliorantoja. Kallionreunoilla viihtyvät kasvit, jotka kestävät kuivuutta ja aurinkoa. Näitä on mm. keltamaksaruoho, merikohokki ja isomaksaruoho. Norrskärissä on hienoja kallioita, mutta niin on myös Rönnskärissä (Ytterbådanilla ja parilla muulla saarella pohjoisempana), Moikipäässä (Söderhällorna, Trälhavet) ja pohjoisilla saarilla Punakarien lähettyvillä.

Kuva 8: Paljaita rantakallioita, Norrskär

Kuva 9: Muutamat kasvit ovat juurtuneet kallioiden rakoihin, Valassaaret

Aaltojen ja tuulen vaikutuksesta leviä, järviruoko ja muu kasvillisuus saattavat kerääntyä rannalle yhtenäisiksi valleiksi, lähinnä ulkosaariston saarille. Näitä niin kutsuttuja rantavalleja on lähinnä Fäliskäretissä Rönnskärissä, Östra Norrskärin pohjoispuolella ja Oxgrynnanissa Valassaarten Storskäristä länteen. Koska vallit ovat hyvin ravinteikkaita ja typpirikkaita, niiden kasvillisuus on rehevää. Peltopillike, värimorsinko ja merivirmajuuri ovat tavallisia lajeja rantavalleilla.

Kuva 10: Rantavalli aivan rantaviivan läheisyydessä, Norrberget (Norrskär)

Kuva 11: Ajan kuluessa rantavallit täyttyvät erilaisista kasveista, Valassaaret

Lähteet:

Airaksinen O., Karttunen K. (red.), 1999. Natura 2000 handbok över de finska naturtyperna, ruotsinkielinen käännös (Åhman M. och Stenberg M.) suomenkielisestä painoksesta Natura 2000 – luontotyyppiopas, Suomen ympäristökeskus, Ympäristöopas 46, 194 s. 2001

Metsähallitus. 2010. Skötsel- och användningsplan för Kvarkens yttre skärgård, förslag.

Hietikko-Hautala T. 2010. Jääkauden jälkinäytös – Merenkurkun saariston maailmanperintö. Waasa Graphics, Vaasa

Ollqvist S. 2005. Skötsel- och användningsplan för Mickelsörarna-Rödgrynnorna. Länsi Suomen ympäristökeskus 121/2005. Metsähallitus, Vaasa.

Rinkineva L., Bader P. 1998. Kvarkens natur. Kvarkenrådets publikationer 10, Vaasa