Kasvillisuus

Maan pinta ei ole ainoa paikka kasvillisuudelle; myös veden pinnan alta voi löytää kaikenlaisia kasveja pienistä levistä aina suuriin putkilokasveihin asti. Kasvillisuus näyttää melko erilaiselta meren pohjasta ja veden suolapitoisuudesta riippuen. Vesikasvillisuus on tärkeää, sillä se tuo veteen happea ja sitoo pohjamutia ehkäisten veden samenemisen. Kasvillisuus myös estää eroosiota tapahtumasta ja sitoo itseensä ravinteita ja raskasmetalleja, minkä vuoksi kasvillisuus toimii ikään kuin suodattimena maalta mereen valuville ravinteille. Kasvillisuuden peittämät merenpohjat ovat myös tärkeitä kasvuympäristöjä kaloille niiden suojaisuutensa ja ravintonsa tähden.

Kuva 1: Suolilevät (Ulva sp)

Kuva 2: Putkilokasvit, Ärviä (Myriophyllum sp.)

Pohjatyypit voidaan jakaa yleisesti koviin sekä pehmeisiin pohjiin. Kovat pohjat koostuvat lujasta kallioperästä, kivestä tai kalliosta, kun taas pehmeät pohjat koostuvat savesta, mudasta tai hiekasta. Kovia pohjia tavataan useimmiten ulkosaaristossa, missä sedimenttikerrokset ovat huuhtoutuneet pois aaltojen voimasta. Sitä vastoin pehmeitä pohjia löytyy usein suojaisista ympäristöistä, kuten lahdista ja sisäsaaristosta, missä sedimenttikerrokset eivät pääse yhtä hyvin huuhtoutumaan pois veden virtausten mukana. Pohjat voidaan jakaa myös matalapohjaisiin ja syväpohjaisiin, tai valoisiin ja pimeisiin pohjiin, mikä riippuu siitä kuinka syvälle auringon säteet yltävät. Paikoissa joissa auringon valo yltää aina pohjaan asti voidaan löytää putkilokasveja, kun taas pimeissä pohjissa elää ainoastaan pohjaeläimiä.

Kuva 3: Rihmaleviä kovalla pohjalla

Kuva 4: Hapsivita (Stuckenia pectinata) pehmeällä pohjalla

Lähteet:

Metsähallitus. 2010. Skötsel- och användningsplan för Kvarkens yttre skärgård, ehdotus

Hietikko-Hautala T. 2010. Jääkauden jälkinäytös – Merenkurkun saariston maailmanperintö. Waasa Graphics, Vaasa

Lampinen R., Lahti T., Heikkinen M. 2012. Växtatlas 2011. Helsingin Yliopisto ja Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. http://www.luomus.fi/vaxtatlas (vierailupäivä 18.10.2012)

Rinkineva L., Bader P. 1998. Kvarkens natur. Kvarkenrådets publikationer 10, Vaasa

Snickars M., Ek M. 2012. Rannikonläheiset merenpohjan eliöyhteisöt. Uudenmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus, Helsinki.