Pehmeät pohjat

Pohjien luokittelu tehdään niiden pohjakasvillisuuden mukaan. Aina luokittelu ei kuitenkaan ole kovin yksinkertaista, sillä usein tavataan yhdyskuntia jotka muodostuvat monista erilaisista kasveista.

Näkinpartaisleväniityt

Tämä kasvikunta tunnetaan sille ominaisista näkinpartaislevistä (Characeae) ja niitä esiintyy yleensä merenlahdissa ja muissa suojaisissa paikoissa pitkin rannikkoa. Mukulanäkinparta, punanäkinparta ja hieman pienempi merisykeröparta kuuluvat kaikki näkinpartaisleviin. Mukulanäkinparta leviää usein kuin vihreä matto pitkin pehmeää meren pohjaa. Punanäkinparta voi kasvaa isona ja paksuna mätästä muistuttavana mattona jopa viiden metrin syvyyteen.

Kuva 1: Näkinpartaislevä (Chara sp)

Kuva 2: Mukulanäkinparta (Chara aspera)

Kuva 3: Punanäkinparta (Chara tomentosa)

Näkinpartaislevät ovat vaativia kasvuympäristönsä suhteen, jonka vuoksi ne reagoivat herkästi ympäristön muutoksiin, kuten rehevöitymiseen ja ruoppaukseen.  Mikäli veden laatu heikkenee liikaa, ne ovatkin ensimmäinen laji joka katoaa. Sen vuoksi näkinpartaislevät toimivat ikään kuin vesistöjemme laadun osoittajana. Näkinpartaislevät ovat tärkeä osa ympäristöämme, sillä ne suodattavat maalta veteen valuvaa vettä ja ne ovat samalla myös tärkeitä kutu- ja elinympäristöjä kaloille.

Putkilokasviyhteisöt

Putkilokasviyhteisöjä on vaikea määritellä, sillä putkilokasveihin luetaan laaja-alainen osa kasveja. Niiden vaatimukset elinympäristöään kohtaan vaihtelevat ja ne saattavat levitä yksittäin tai joskus muodostaa yhteisiä kasvuyhdyskuntia näkinpartaislevien kanssa. Nämä yhteisyhdyskunnat ovat tärkeitä kutu- ja kasvupaikkoja kaloille, kuten hauelle, ahvenelle ja särjelle. Myös tämä sekayhdyskunta, samoin kuin näkinpartaisleväniityt, suodattaa rannikoilta valuvia vesiä. Nämä yhteisöt ovat arvokkaita sillä niiden levinneisyys on suurempi kuin näkinpartaisleväniityillä.

Tavallisia täällä eläviä putkilokasveja ovat mm. hapsivita (Potamogeton pectinatus), ahvenvita (Stuckenia pectinata) sekä ärviät (Myriophyllum).

Kuva 4: Ahvenvita (Stuckenia pectinata)

Kuva 5: Hapsivita (Potamogeton pectinatus)

Kuva 6: Ärviä (Myriophyllum)

Lähteet

Metsähallitus. 2010. Skötsel- och användningsplan för Kvarkens yttre skärgård, ehdotus

Hietikko-Hautala T. 2010. Jääkauden jälkinäytös – Merenkurkun saariston maailmanperintö. Waasa Graphics, Vaasa

Lampinen R., Lahti T., Heikkinen M. 2012. Växtatlas 2011. Helsingin Yliopisto ja Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. http://www.luomus.fi/vaxtatlas (vierailupäivä 18.10.2012)

Rinkineva L., Bader P. 1998. Kvarkens natur. Kvarkenrådets publikationer 10, Vaasa

Snickars M., Ek M. 2012. Rannikonläheiset merenpohjan eliöyhteisöt. Uudenmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus, Helsinki.