Nisäkkäät

Halli eli harmaahylje ja Itämeren norppa pysyttelevät useimmiten ulkosaariston luodoilla ja kareilla. Aikoinaan ne olivat tärkeitä saaliseläimiä lihansa, nahkansa ja rasvansa takia, mutta korkeiden ympäristömyrkkypitoisuuksien noustessa hyljekanta väheni hurjasti 1950–1960-luvuilla. Nyt kun ympäristömyrkyt ovat vähentyneet, hylkeiden määrä on jälleen päässyt kasvamaan. Kalastajat eivät kuitenkaan aina näe tätä kasvanutta hyljekantaa lempein silmin. Hylkeet nimittäin rasittavat kalastajia; hylkeet vaurioittavat kalastajien verkkoja ja nappaavat aina kalat itselleen suoraan verkoista. Tätä ongelmaa yritetään aktiivisesti ratkaista mm. kehittämällä erilaisia ”hylkeen kestäviä kalastusvälineitä”. Maailmaperintöalueella, Valassaarilta länteen, sijaitsee yksi Suomen seitsemästä hylkeiden suojelualueesta, Snipansgrund-Medelkallan.

Kuva: Harmaahylje (Pusa hispida botnica)

Lähteet

Metsähallitus. 2010. Skötsel- och användningsplan för Kvarkens yttre skärgård, förslag

Hietikko-Hautala T. 2010. Jääkauden jälkinäytös – Merenkurkun saariston maailmanperintö. Waasa Graphics, Vaasa

Rassi P., Hyväringen E., Juslén A., Mannerkoski l. 2010. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeeri ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki.

Rinkineva L., Bader P. 1998. Kvarkens natur. Kvarkenrådets publikationer 10, Vaasa