Rehevöityminen

Rehevöitymisellä tarkoitetaan vesikasvillisuuden liiallista lisääntymistä, joka johtuu ravinteiden, kuten typen tai fosforin, joutumisesta veteen. Se heikentää veden laatua. Ravintoaineita kulkeutuu vesiin luonnollisesti jokien kautta, mutta nykyään myös ihmisen toiminta, kuten maanviljelyn ja metsätalouden päästöt, asutus, puhdistamot ja eläintenhoito, vaikuttaa ravintoaineiden lisääntymiseen vesistöissä. Maanviljelysmaita pidetään kuitenkin suurimpana päästöjen tuottajana. Viljelysmaiden päästöt kulkeutuvat ilmakehään ja erityisesti typpi, joka on öljyn ja kaasun palamistuote, on suuri ongelma ympäristölle.

Kuva 1: Pohjan valloittaneet rihmalevä ja rakkolevä ovat seurauksia rehevöitymisestä

Rehevöitymisestä aiheutuu joillekin lajeille suotuisa elinympäristö, kun toisille se saattaa aiheuttaa hyvinkin epäsuotuisat elinolot. Tästä aiheutuu muutoksia lajistossa. Rehevöityneestä ympäristöstä johtuen nopeasti kasvaville leville syntyy suotuisat elinolot, mikä aiheuttaa veden samentumista ja joka edelleen muuttaa muiden eliöiden elinympäristöjä mm. siten, ettei auringonvalo enää yllä yhtä syvälle veden pinnan alle kuin ennen.

Kuolleet kasviperäiset ainekset uppoavat hajotessaan aiheuttaen hapenpuutetta merenpohjassa, sillä hajoamisprosessi vaatii paljon happea. Hapenpuute aiheuttaa ns. pohjakuolemia. Vain harvat eliöt voivat elää näissä autioituneissa merenpohjissa. Rehevöityminen saattaa aiheuttaa myös matalien rantojen umpeenkasvua ja voimakkaita leväkukintoja. Ihmisen näkökulmasta sillä on negatiivisia vaikutuksia kalastukseen, turismiin ja virkistystoimintaan.



Kuva 2 ja 3: Leväkukinta

Ruotsin rannikolla ei ole lainkaan selkeitä merkkejä rehevöitymisestä, mutta Merenkurkun saariston suojaisissa lahdissa, joissa ravinnekuormitukset ovat erityisen korkeat, rehevöitymistä on paikoittain havaittavissa. Tämä johtuu oletettavasti siitä, että vesi ei vaihdu yhtä nopeasti Suomen saaria täynnä olevalla rannikolla. Myös maankäytössä on eroja.

Kuva 4: Rihmalevät joka kasvavat ahvenvitan (Potamogeton pectinatus) ja jouhilevän (Corda filum) päällä

Lähteet

Valtion ympäristöhallinnon verkkopalvelu (2013). Rehevöityminen. www.ymparisto.fi.

Sjöling, S.(2008). Östersjöns döda bottnar. Havsutsikt, No 1/2008, Stockholm.

Lundberg, C. et al (2012). Pohjoisen Itämeren vedenalainen luonto : Asioita, jotka tulee ottaa huomioon rannikko- ja merialueiden suunnittelussa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Helsinki.

Sedin, A (2002). Ympäristökatsastus - Merenkurkun merialueen tila. Merenkurkun ympäristö, Vaasa.