Ruoppaus ja hiekan otto

Ruoppaaminen tapahtuu esimerkiksi avaamalla lahtia, jotta veneiden pääsy satamiin helpottuisi. Ruoppauksia voidaan tehdä myös vesistöjen entisöintimielessä kalojen ja muiden vesistön eliöiden elinolojen parantamiseksi. Tällöin on usein kyseessä kalojen umpeenkasvaneiden vaellusreittien uudelleen avaaminen tai korkeita ravinne- tai myrkkypitoisuuksia sisältävien sedimenttikerrosten poisto.

Kuva: Ruoppaus merellä

Ruoppausmassoissa elävät eliöt kuolevat ja ruopatun alueen biologinen perustuotanto alkaa aluksi hiipua. Pahimmassa tapauksessa eliöt eivät enää asuta aluetta uudelleen. Mikäli ruoppausmassat tyhjennetään takaisin mereen johonkin toiseen kohtaan, massa hautaa alueen elämän alleen ja sen eliöt tukahtuvat. Massa saattaa myös sisältää alueelle uudenlaisia myrkkyjä ja kemikaaleja, jonka seurauksena alueen eläimistö ja kasvisto saattaa muuttua rajusti. Sen vuoksi on tärkeää että ruoppausmassat sijoitetaan niille sopivaan paikkaan.

Laajoilta hiekka- tai sorapohjaisilta merialueilta voidaan ottaa hiekkaa ja soraa esim. teiden rakennus- ja kunnostustöiden, lasiteollisuuden jne. valmistusmateriaaliksi. Hiekan otto aiheuttaa vahinkoa näiden pohjaympäristöjen eliöyhteisöihin, kuten vedenalaisiin kasveihin ja pohjissa eläviin pieneläimiin. Myös eroosio uhkaa näitä herkkiä pohjia.

Lähteet

Lundberg, C. et al (2012). Pohjoisen Itämeren vedenalainen luonto : Asioita, jotka tulee ottaa huomioon rannikko- ja merialueiden suunnittelussa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Helsinki.